15.11. Menolippu kakkosluokkaan.

Jetin kanssa käytiin tänään kisoissa. Lopputuloksena ensimmäisen radan jälkeen ei-ehkä-niin-toivottu nollatulos ja menolippu kakkosluokkaan. Vielä ois ehkä voitu tahkoa muutama kisa ykkösissä, mutta näillä mennään ja ensimmäinen kakkosten rata tuli kokeiltua ihan hyvällä tuloksella. Lisää juttua blogissa ja tulokset Jetin omilla sivuilla.

23.9. Saike viihdyttää vanhusosastoa.

Pitkästä aikaa nähtiin Saikea ja voi sitä riemuilohyppelykoikkelehtimisloikkimistä mitä pieni koira esitti. Lupasin siinä herralle että pääsee leikittämään Turri-mummoa jonkin ajan päästä. Ja lupaushan piti lunastaa joten auton nokka kohti Havulaa. Saike ei malttanut paljon kavereita odotella vaan lämmitteli kepakon kanssa ensihätään ja voisi sitä riemun määrää kun lopulta pääsivät Jutan kanssa yksiin. Siinä oli jälleennäkemisen riemua kerrakseen! Jeti ei puolestaan kovinkaan repeillyt ilosta kun Saiken kanssa yksiin pääsivät muutaman viikon tauon jälkeen. Kovin piti pikkumiehillä äijäillä toisilleen, mutta onneksi Saiken huumorinkukka vei voiton ja herra jekutti enonsa keppileikkiin. Leikkien jälkeen suunnattiin vielä metsään pinkomaan ja kotiin palautin toivottavasti väsyneen Saiken. Alla muutama kuva tyypeistä riekkumassa. Loput kuvat täällä.





























17.9. Kotiinpaluun aika.

Nyt ois sitten aika palata kotiin tarkastamaan kämppä. Jetin jalka alkaa tuntua jo hyvältä. Kivasti venyttää ja käyttää jo normaalisti jalkaansa. Kipua ei tunnu enää olevan kun itsekseen mielellään loikkii taas joka paikkaan. Vielä kuitenkin maltetaan mielemme. Kotimatkalla ehkä käydään vetämässä joku jälki helpossa maastossa. Siinäpähän purkaa vähän energiaansa.

14.9. Ontuu edelleen.

Liian paljon hätäilin tuon jalan kanssa. Lepo ois saanut ehdottomasti jatkua. Lihasta sivellessä värähtää selvästi ja ontuihan se heti seuraavana päivänä tottistreeneistä. Himskatti! Pitää malttaa mieli ja antaa jalalle aikaa. Toivottavasti se tuosta nyt kevyellä liikunnalla ja levolla toipuu. Hieroja sitä vähän kokeili. Ei uskaltanut alkaa hieromaan jottei pahenna tilannetta. Mitään outoa ei tuntenut jalassa. Eikä se rikki voi olla kun herra reilusti venyttelee ja käyttää jalkaansa. Hyppiminen, äkilliset ryntäilyt ja juokseminen näkyy olevan pahasta. Jotta lepoa, lepoa. Sitähän tämä koko loma on melkis ollut. Yhtenä päivänä on taidettu kisojen lisäksi pystyä lenkkeilemään ihan täyspainoisesti. Ehkä se tästä kuitenkin. Kova hinku ois vain päästä treenimään agiliitelyä ja jälkeä. Niin hyvät ilmatkin ollut jo pitempään. Mutta maltetaas nyt hetki parannella mies kuntoon.

8.9. Jeti loukkaa jalkansa.

Siinäpä se olikin lyhykäisyydessään. Paikansimme viimein Raahesta oikeata metsää vailla minkään moista liikennettä. Tarvomme aikamme ja keräämme lappapuuroa varten marjoja. Jetinkin pää alkaa palailla todellisuuteen ja tassut tuntui menevän tosi lujaa kyytiä. Juttakin pisteli aikansa menemään mutta väsy iski lopulta mummolle. Paluumatkalla eräiden kivilohkareiden luona Jeti haastoi Sintun hurjaan takaa-ajoleikkiin ja hetken päästä kuului korviavihlova huuto ja Jeti palasu muristen jalkoihini. Ei mitään näkyvää vammaa ja matka jatkuu. Kämpälle kun päästiin niin pienen levon jälkeen Jeti rupesi ontumaan ja ulahteli ihan kunnolla kun joutui käyttämään jalkaansa. Saas nähdä onko jotain rikki vai venähdystkö vain?

7.9. Voiko Raaheen eksyä?

Kyllä voi. Jos tämän kaksijalkaisen taidoista puhutaan. Lähdettiin aamulla Jetin kanssa käymään kaksistaan lenkille päästelemään höyryjä. Tarkoitus oli jotenkin Kaupunginmetsän kautta löytää jotain ihka aitoa metsää missä herra musta-valkoinen voisi vähän juoksennella omikseen. Jotenkin kumman ihmeen kaupalla pitkähkön kävelymatkan jälkeen löysimme itsemme Kummatista. Hetken pyörittyäni ja muistia kaiveltuani totesin että olemme suunnistaneet ihan vikasuuntaan, mutta eikun eteenpäin Kummattihan oli jossain Ollinsaaren lähellä mistä lähdettiin liikkeelle. Jonkin aikaa tarvottua huomaamme olevamme Lidlin edessä ja käytännössä keskustassa. Jep. Taas vikasuunta ja eikun tassua toisen eteen pienen ylimääräisen mutkan kautta löydämme takaisin lähtöpisteeseen ja toteamme että ei jakseta enää lähteä Kaupunginmetsää ehtimään. Lenkkiä kertyi kuitenkin reilun parin tunnin verran. Herra oli kovin tyytyväinen ja mallikas kaupunkilaiseläin. Teki todella hyvää pienen miehen päänupille joka on ollut kovin sekaisin ihanaisista naistuoksuista.

6.9. Lomaa ja kisat.

Loma alkoi ja huristeltiin koirien kanssa töiden jälkeen perjantaina Raaheen. Lauantaina iltasella käytiin katselemassa piirinmestaruuskisojen joukkuekisat ja valmisteltiin samalla päätä omiin kisoihin sunnuntaille. Kisat ei menneet kovin kaksisesti. Kaikki kootut selitykset löytyy blogista.

26.8. Peto hoidossa.

Jeti sai viehkoa poroseuraa kun Peto tuli hoitoon. Hyvin sujui kerrastaloelämä Petolta. Jeti esitteli ylpeänä lelukorinsa sisältöä Petolle ja kaverusten vauhti oli vähän turhankin hurja sisätiloihin. Ulkona piti käydä purkamassa energiaa. Samalla kun kaverukset sinkoili rannalla ja montulla niin kaksijalkainen tähtäili tyyppejä kameralla yrittäen saada edes pari osumaa.















16.8. Kisakorkkaus Oulussa.

Tänään huristeltiin Ouluun ja korkattiin viimein Jetin kanssa agikisat. Tulokset nähtävillä Jetin omilla tulossivuilla.