Tuhkavuorten Ruskankulkija

Saike on ylitsepursuavan iloinen ja energinen pakkaus. Pienen ruskean elämä on yhtä hymyä ja hännänheilutusta. Herra on jopa heiluttanut häntäänsä siinä määrin liikaa että sai vesihännän ja lääkekuurin. Yritä siinä sitten hillitä toisen iloista menoa. Parasta mitä Saiken mielestä voi tehdä on lenkkeillä ja telmiä karvaisten ystävien kanssa.

Saiken ainoa huono puoli on sen liiallinen pehmeys. Se on ajoittain tuottanut päänvaivaa, ja siitä syystä myös tavoittteellisesti harrastusajatukset on haudattu. Yhdessä tekeminen ei ole Saiken juttu. Se paineistuu aivan pienistäkin asioista. Treenatessa pitää olla yli-rauhallinen ja mahdollisimman vähäeleinen eikä Saike silloinkaan juuri nauti olostaan. Mitäpä sitä turhaan kiusaamaan. Elämässä on paljon muutakin kuin treenaaminen. Saikelle se paljon muuta tarkoittaa sitä että se saa osallistua mielellään aivan kaikkeen. Halonkantoon, pihansiivoukseen, marjaretkiin jne.

Pieni ruskea on enonsa, Jetin tapaan äänekäs ja menevä otus. Ja parasta onkin aina hieman kiusia ohimennen enoa saaden Jetin suuttumaan välistä siskonpoikaansa lujasti. Saike tuo mukanaan positiivisia ja iloisia ajatuksia. Eikä sen pöllähtänyttä ilmettä voi naureskelematta katsella. Se on pieni ja viaton lapsi joka ei aio koskaan kasvaa aikuiseksi.