Mennyttä ja tulevaa

Suru oli suuri ja vannoin etten halua enää yhtään koiraa. Muutamien kuukausien päästä meille muutti kuitenkin iki-ihana kolmivuotias jämtlanninpystykorva Nella. Nella oli kunnostautunut hirvimetsällä, mutta päätyi vaihtamaan kotia koska yhteismetsästäminen veljen, Jyskyn kanssa päättyi usein ihan muuhun kuin metsästämiseen. Sisarukset tykkäsivät vaihtaa yhdessä maisemaa ja pistää jalalla koreasti. Nella oli meille tullessaan varsinainen hulivili. Eloisa ja iloinen kaveri rakasti rapsutuksia ja ruokaa. Alkuaika vietettiin aika usein karannutta koiraa etsien milloin mistäkin. Nella nautti siitä kun sai juoksuttaa minua ympäri kyliä ja hivotella läheltä ohi. Se näytti nauravan partaansa joka kerta kun se onnistui livahtamaan mahdollisimman läheltä jäämättä kuitenkaan kiinni.

Vanhemmiten Nellakin rauhoittui ja tasoittui. Sen kanssa kokeilin ensimmäistä kertaa jälkien tallomista ja tokoa. Nella oli se jonka turkkiin itkin kaikki tuskat ja ilot. Monia yhteisiä hienoja hetkiä vietettiin milloin missäkin. Nella oli yksi upeimmista koirista mitä olen tähän mennessäni tavannut. Vuodet kulutti vanhuksen kroppaa, ja elokuussa 2005 alkoi hidas hiipuminen ja kunnon huononeminen olemaan tosiasia. Vauhti hidastui ja lenkeillä pidimme yhä useammin lepotaukoja. Kun sitten tuli aika luopua se repi kyllä sydäntä. Elämästä hävisi niin paljon harmaan ystävän myötä eikä ikävä ole vieläkään täysin hellittänyt.

Jutta tuli vuosituhannen vaihteessa koska toinen koira vain oli saatava. Ja sitäpaitsi nuo pienet pennut olivat lopetusuhan alla. Niin lähdettiin noutamaan Juttaa. Valintaperusteet oli perinteisen järkevät. Se vain oli erivärinen ja jotenkin vetoava sen nukkuessa yksikseen muista hieman erillään. Sieltä se kaivettiin pöydän alta ja kotimatkalla sain lämmintä keltaista nestettä syliini kiitokseksi moisesta. Ensimmäiset kaksi päivää käytiin kylvyissä kun utelias pentuparka sotki itsensä moneen otteeseen auton öljyihin. Jutta on ollut aivan pienestä pennusta asti arka ja omissa oloissa viihtyvä. Sen kanssa on koettu monenlaista. Eikä yhdessäeläminen ole ollut aina niin helppoa. Monet itkut ja huudot on nähty, ja kestetty yhdessä kaikenlaista. Loppuen lopuksi onnistuimme löytämään yhteisen sävelen, ja tätä nykyä mummeli on varsin tyytyväinen ja iloinen. Ruoka on ykkösasia maailmassa mutta alkaapa tuota vanhemmiten hellyyspuuskatkin vaivata yhä useammin.

Jeti tuli Nellan poislähdön jälkeen. Arvoin pitkään bordercollien ja porokoiran välillä. Ja päädyin lopulta porokoiraan. Siinä viehätti peruskoiran olemus ja ulkonäkö. Ei mitään liikaa tai liioiteltua. Jeti osoittautui hiukan haastavammaksi tapaukseski kuin mitä etukäteen osasin odottaa. Ilman kunnon rajoja ja tekemistä herrasta ois voinut sukeutua varsinainen ongelmapakkaus. Kaikennäköistä on kokeiltu ja monessa asiassa metsään menty puskat rytisten. Paljon on edelleen opittavaa, mutta tätä nykyä yhteiselämä Jetin kanssa on jotain sellaista mitä en vaihtaisi mihinkään muuhun.

Saiken tulo suunniteltiin huolella ja siitä piti tulla kakkosharrastuskoirana. Pienestä ruskeasta ei sukeutunut välttämättä mitään parasta harrastuskaveria, mutta siitä kasvoi mitä parhain kotikoira ja lenkittäjä. Saike on ottanut elämäntehtäväkseen pitää ihmiset positiivisina ja liikkeessä. Toista samankaltaista otusta ei löydy eikä tarvitsekaan. Saike on koira joka saa hymyn huulille huononakin päivänä.

Koirat ovat kiehtovia otuksia enkä voi kuvitellakaan elämää ilman karvaista ystävää. Niiden kanssa on kiva harrastaa ja kokea yhdessä onnistumisen tunteet. On kiehtovaa nähdä kuinka koira oivaltaa niin monenlaisia asioita ja ennen kaikkea nauttii elämästään takertumatta pieniin elämän epämukavuuksiin. Ne elävät hetkessä ja antavat siksikin niin paljon. Miten helpottavaa onkaan heittää kaikki mielestä ja painua koirien kanssa metsään vaeltamaan. Tai päästä agilityn pariin lepuuttamaan pääkoppaa. Kaiken lisäksi koirien kautta on tavannut ja tutustunut niin monenlaisiin uusiin ihmisiin. Koirat ovat tulleet minun elämääni jäädäkseen ja seuraavaa koiraa onkin jo harkittu pitemmän aikaa, mutta toistaiseksi elämä on heittänyt eteen esteitä joiden takia haave on yhä vielä haave.

Koirien lisäksi harrastan myös valokuvausta. Joitakin otoksiani on näkyvissä täällä. Yhteyttä voi ottaa alla olevan viestiosion kautta. Täytä kaikki kohdat jotta viestin lähettäminen onnistuu.